Lyhyesti

   Rotu & sukupuoli Japaninpystykorva, uros

   Nimi virallisesti Snowtime's Tamagotchi

   Lempinimiä mm. Tamu, Tamupoika, Tamimies, Ukkeli

   Syntynyt 23.10.2006

   Isä Agrarium Najimi No Naios "Nimo"

   Emä Saarnion Fushigi "Sissi"

   Kasvattaja Merja Tiainen, Louhi

   Pentuesisarukset
         n.Snowtime's Tsuru Ran "Tintti"
         u.Snowtime's Tadao
         u.Snowtime's Toranaga

   Silmät OK (1/08)
   Polvet 0/0
   Kyynärät 0/0
   Lonkat B/B

   Näyttelyistä 1x SERT, 3x Vara-SERT, 9x ERI, 7x EH


Tami KoiraNetissä

Pitkästi

Käytännössä projekti "meidän perheelle koira" alkoi siitä, kun isä tuli luvanneeksi, että Kuopioon muutettuamme voisimme ottaa koiranpennun. Syksyllä sitten päätimme, että kaikki ovat jo sen verran sopeutuneita uuteen kaupunkiin, että koira voitaisiin hankkia. Vaikka joskus olinkin päättänyt, että jos meille koira tulee sen on oltava japsi, päätin kuitenkin antaa päätäntävaltaa myös muille. No rotujahan sitten mietittiin, vakavasti harkinassa olivat mm.suomenlapinkoira, kooikerhondje, cavalier kingcharlesinspanieli sekä novascotiannoutaja, mutta loppujen lopuksi japaninpystykorva tuntui sittenkin siltä oikealta rodulta. Näin jälkeenpäin ajateltuna -voisiko meillä muka olla joku muun rotuinen? Pitkään ei kasvattajaakaan tarvinnut sitten miettiä, Snowtime's-kennelin nettisivut olivat vakuuttavat ja kun pentujakin oli tulossa sopivasti syksyllä, otimme sitten yhteyttä Merjaan, jolta pian tulikin iloisia uutisia: pentuja luultavasti syntyisi niin monta, että meillekin riittäisi yksi! Tuolloin meillä ei ollut juuri kriteerejä, muuta kuin että näyttelyihin olisi mukava päästä. Sukupuolitoiveitakaan ei ollut, joten jätimme kohtalon käsiin sen, tuleeko meille sitten uros vai narttu.

No ei kun sitten odottamaan kumpikohan sieltä sitten tulee. Melkoista odotustahan Sissi-äidin loppuajan odotusaika oli meillekin, aina vähän väliä piti käydä tarkkailemassa kennelin nettisivuja, että olisivatkohan ne pennut nyt syntyneet. Ihanaa oli tietysti myös shoppailla pikkuruisia pentupantoja sun muuta tarpeellista (ja hivenen tarpeetontakin). Syntyiväthän ne pentupalleroiset sitten lopulta, maanantaina 23. lokakuuta 2006, yksi narttupentu ja kolme urosta. Narttu oli jo varattu (terkkuja vaan Tintille! ;)), eli joku niistä pikkupojista olisi meidän tuleva koira. Tuossa vaiheessa emme tienneet kuka niistä, mutta liekö kohtalon johdattelua vai mitä, että Tami-poika oli jotenkin "niin söpö" jo silloin. Äidin minulle Savonlinnaan lähettämän tekstivietin mukaan pikkusiskoni Katjan kommentti muutaman viikon ikäisten pentujen kuvista oli että se "Tamakotsi vai miten se kirjoitetaan oli "selvästi" SÖPÖIN". Kun pentujen luovutusikä alkoi lähetyä, selvisi että se "selvästi söpöin" meille sitten muuttaisikin.

Ja muuttihan se. 17. joulukuuta 2006, viikkoa ennen jouluaattoa paras "joululahjamme" ikinä muutti asumaan luoksemme Kuopioon. Ikää pojanpallerolla oli tuolloin päivää vaille 8 viikkoa. Automatka Savonlinnasta Kuopioon meni pikkuherran osalta oikein mainiosti, se vain lähinnä nukkui boksin nurkassa. Ihmisten osalta matka taas meni aika pitkälle sopivaa kutsumanimeä mietiskellessä. Tamagotchista väänneltiin ties mitä muotoja ("Tama? Tumi? Timi?") Taisi se Tamikin sieltä tulla, mutta siinä vaiheessa se ei napannut. Koirallisille tutuillekin läheteltiin avunpyyntöviestejä ("Apua! Keksikää meidän koiralle hyvä nimi kun itse ei keksitä!"), mutta ei niistäkään ollut juuri apua (Ei, Pongolta se ei oikein vaikuta...). Tamia itseään hetkellinen lempinimen puutos ei juuri häirinnyt, vaan kotiin päästyämme se ryhtyi tarmokkaasti tutkimaan uutta kotiaan. Alkuun jännittämämme kohtaaminen kissojen kanssa sujui loppujen lopuksi ihan mukavasti, vaikka molemminpuolista hämmennystä se tietysti aiheuttikin. Myöskään koti- ja äiti- ikävää ei juurikaan ilmennyt, ehkä ihan loppuillasta, kun se laitettiin boksiin nukkumaan kodintuoksuisen pyyhkeen kanssa. Yöllä se jo kuitenkin herätteli minua ja olisi tahtonut kovasti leikkiä. Itse olin kuitenkin niin väsynyt, etten jaksanut siinä vaiheessa miettiä edes koiran kovin tarkkaan koiran nimeä, ja siinä samallahan tuli sitten keksittyä se kutsumanimikin. Siitä lähtien Tami on ollut Tami, vaikka toki sitä välillä Pojaksi tai Ukkeliiniksi kutsutaankin. Virallinen nimi aiheutti tosiaan aluksi myös pientä päänvaivaa, kun se olisi pitänyt tietysti osata myös kirjoittaa, mutta miten? Tamagotsi? Tama...kotghi? Onneksi harjoitus on tehnyt mestarin :)

Tami osoittautui nopesti hyvinkin rohkeaksi ja oppivaiseksi koiranaluksi. Se tajusi varsin nopeasti, että ruokaa saa kun istuu nätisti pyllylleen ja välillä pitää sitten maahankin mennä. Välillä se oli ehkä jopa turhankin rohkea, aina ei ehkä tarvi mennä katsomaan mistä joku kova ääni kuuluu, ja kissat tosiaan saattavat läpsiä kuonolle jos niitä ei jätä välillä rauhaan. Monien koiranomistajien kauhu, ilotulitusrakettien paukekaan ei pikku-Tamia juuri häirinnyt. Joku kärsimätön kun oli saanut päähänsä aloittaa uuden vuoden juhlinnan ja sitä myöten myös rakettien ammunnan jo 29. päivä tietysti juuri Tamin iltapissatuksen aikaan, mutta Tami ei paljoa paukunnasta välittänyt. Ennemminkin olisi vaan ollut kivaa käydä katsomassa mistä se pauke kantautuu. Pentuna Tamilla tuntui riittävän myös energiaa, välillä ehkä turhankin paljon. Koko ajan piti hyppiä, riehua ja remuta, ja välillä me ihmiset olimme hivenen huolestuneitakin: saakohan se varmasti tarpeeksi lepoa? Onneksi ikä on tuonut Tamillekin vähän järkeä päähän, vaikka täytyy sanoa, että melko kovapäinen se osaa olla vieläkin. Tami on kuitenkin kohtuullisen avoin koira, ja uusiin koiriin ja ihmisiin tutustuminen ei yleensä tuota ongelmia. Herra on myös osoittautunut hyväksi varashälyttimeksi, sillä uusista äänistä ja kotiin "tunkeutuvista" ihisistä täytyy varoittaa, mutta mikään tyhjänhaukkuja se ei todellakaan ole. Huumoriantajua Tamilla riittää myös, ehkä vähän liikaakin välillä. Herrasta on ilmeiseti hyvinkin hauskaa livahtaa takaovesta ulos ja juosta naapurin pihalta toiseen ja pällistellä sieltä ilmeellä "ettekste tuukkaan mua hakemaan?". Tässä vaiheessa saattaa kyllä ihmisiltä loppua huumori kesken...

Luonteeltaan Tami on varsin rohkea mutta hyvin kiltti ja innokas koira. Vaikka se ei ole mikään nössykkä ja sen itsepäisyystaso hipoo välillä huippulukemia, se ei ole pyrkinyt hyppimään kenenkään silmille. Tätä herraa eivät ohi jyristelevät rekat tai aura-autot pelottele.

Tällä hetkellä meidän ja Tamin harrastuksiin kuuluvat lähinnä ulkoilu ja näyttelyissä käynti. Agility kiinnostaisi myös, pomppua ja intoa Tamissa kyllä riittäisi... Ulkoilua poika on rakastanut pennusta saakka, ja kesällä se on ollut monesti mukana veneretkillä ja nauttii niistä kyllä kovasti. Varsinkin kun pikkusaarissa on lupa juosta ja pomppia minkä kintuista pääsee ihan luvan kanssa. Näyttelyissä olemme myös käyneet ihan OK menestyksellä.

Tami on osoittanut olevansa kaikkea sitä mitä me halusimmekin tulevan koiramme olevan: reipas ja selväpäinen, ehkä hiukan omapäinenkin kaveri, mutta ennen kaikkea meidän kaikkien rakas ystävä. Merjalle kiitokset ihanasta pojasta ja kaikesta avusta niin arkielämän kuin näyttelyidenkin suhteen! :)

Vaakakoirat ovat hurmaavia ja seurallisia, ja ne saavat yleensä helposti suostuteltua noudattamaan ihmisen mieltä. Ne ovat joskus hitaita päättämään, mutta härkäkoirien tavoin ne viimein päätöksen tehtyään vain vaivoin muuttavat mieltään. Ne tulevat sujuvasti toimeen ihmisten ja muitten koirien kanssa ja lähtevät mukaan kaikkien porukoitten puuhiin pienen miettimisen jälkeen. Kun Vaaka on päättänyt luottaa sinuun, ole sen arvoinen. Olisi todella julmaa pettää Vaakaa.

Sopivat koiraystävät: Härkä, Vesimies
Sopivat ihmiset: ei erikoistoiveita, vaikka Vaaka kyllä tulee erittäin hyvin juttuun Jousimiehen kanssa.
Mielivärit: pinkki, vaalenavihreä ja sininen
Onnennumero: 19
Lempiruoka: kukkakaali juustolla kuorrutettuna, raakaa pekonia sunnuntaiaamuna.
Kamalinta: vihamieliset kissat, aaveet ja pahat henget
Parasta: tasainen elämä perheen kanssa.
Laatusanat: ylimieli, seurallisuus, murjotus, päättäväisyys