Tiikeri

Ruskea(kilpikonna?)tabbyvalkoinen steriloitu maatiaisnaaras, syntynyt mahdollisesti jossain päin Oulua mahollisesti loppuvuodesta 1999. Löytökissa, joten ei hajun palastakaan menneisyydestä ennen meille muuttoa.

Tikru muutti meille Oulunseudun eläinkodista kesäkuun alussa vuonna 2000 noin puolivuotiaana, ja on siitä lähtien ollut erottamaton osa perhettämme. Se teki alusta lähtien selväksi sen, että Hän ei ole mikä tahansa kissa, Hän on oikea Kuningatar. Tiikeri on pyöräyttänyt maailmaan muutaman pentueen, kesällä 2002 ja toisen yllätyspentueen saman vuoden jouluaattona. Tiikeri oli varsin esimerkillinen äiti pennuilleen, mutta toisen pentueen jälkeen massuun pantiin sitten vetoketjut.

Tiikeri on kuningatar ja kissa isolla K:lla. Vaikka kissoilla on olevinaan selkeät ruoka-ajat, Tikrun mielestä sen kuuluu saada ruokaa silloin kun sillä on nälkä. Mikäli yöllä oven takaa kuuluu vaativaa rääyntää ja kolinaa, se on melko todennäköisesti Tiikeri, joka haluaa pientä yöpäalaa. Sylikissa se ei ole koskaan ollut, mutta mikäli arvoisa kuningatar osoittaa suosiotaan saapumalla kehräten jonkun mahan päälle yösydännä, sitä passaa silloin rapsuttaa. Sitä ei nimittäin tapahdu kovin usein. Tiikeri yleensä haluaa olla ihmisten lähellä, mutta ei sylissä, vaan tarkkailla tilannetta yleensä paikalta josta se näkee joka puolelle. Hieman vahtiviettinen kissa...?

Mikäli Tikru olisi sattunut syntymään koiraksi, se voisi varmasti olla japaninpystykorva. Tikrulla ja Tamilla synkkaa loistavasti, sillä Tami oppi hyvin nopeasti kuka on tämän eläinlauman pomo. Tiikeri ei arastele Tamia nykyään enää ollenkaan, vaan käy usein puskemassa sitä kuin parastakin kissakaveria.

Eveliina

Ruskeatiikerivalkoinen steriloitu maatiaiskissanaaras, syntynyt Oulunsalossa 4.7.2002 Tiikerin ja komean kulkukatti "Iivarin" lemmen hedelmänä

Lulla on varsin erikoinen kissa. Se on Tiikerin tytär, mutta ei juuri muistuta äitiään kuin ehkä etäisesti ulkonäöltä. Lulla on nimittäin kissa jolla hissi ei aina nouse aivan vintille asti. Se syntyi ilman vasenta etutassua, siis ranteesta alaspäin tassu on vain tynkä, ja taisi menettää muutaman ruuvinkin matkalla maailmaan. Ehkä juuri siksi Lullapulla on juuri oma ainutlaatuinen itsensä.

Lullu puhuu mielellään kuin ruuneperi, mutta mau'untaa ei juuri tämän kissan suusta kuulu. Äänikavalkaadi koostuu pääasiassa erilaisista kurinoista ja vinkuäänistä. Joskus jos on joku oikein paha tilanne päällä, suusta voi kuulua alavireinen "mmaaau". Jos joskus hiljaisessa talossa kuuluu surkeaa vinguntaa, se johtuu luultavasti siitä, että Eveliina on joko eksynyt tai sen mieleen on liian hiljaista.

Lullasta on kysytty monta kertaa, onko se norjalainen metsäkissa. Osa porukasta jopa ilmoittaa hyvin toteavasti, että "tässä on kyllä varmaan norjalaista metsäkissaa." Sinnällänsä mielenkiintoista, koska norski on yksi lempikissaroduistani ja vaikka en sellaista ole koskaan omistanut, väittäisin että kissanäyttelyissä ja kuvissa näkemieni metsäkissojen perusteella se ei juurikaan sellaista muistuta. Ehkä etäisesti enemmänkin maine coonia. Enemmän tai vähemmän puhdas maatiaiskissa se kuitenkin lienee, tosin Lelessä voisi olla ainesta omaksi eksoottiseksi eliölajikseen. Ehkä jotain pöllön ja kissan väliltä?

Pentuna Eveliina oli hyvinkin rohkea, mutta vanhemmiten siitä on tullut hieman arka. Sen enemmän tai vähemmän seesteinen elämä järkkyi pahan kerran ensimmäisen kerran kun muutimme Kuopioon kesällä -06. Automatka ja uusi koti olivat kerta kaikkiaan niin ylitsepääsemättömän angstisia asioita, että se muutti asumaan sängyn alle, ja samaan syssyyn se hankki häntäänsä isommanpuoleisen haavan ja nuoli tuuhean häntänsä melkein karvattomaksi. No eläinlääkärille sitten hakemaan antibioottikuuri, joka tietysti oli sekin yksi järkytyksen aihe. Kun Lullu oli selvinnyt pahimmista muuttoangsteista ja häntään oli saatu kasvatettua karvat lähes takaisin, Tiikeri katosi alkusyksystä. Lullan pieni mieli järkyttyi uudestaan ensin Tiikerin lähdön takia ja siiten Tiikerin takaisintulon takia.

Seuraava ihmetyksen aihe sattui joulun alla, kun perheeseen tuotiin valkoinen karvapallo, joka tuhosi kissojen lelut alta aikayksikön ja ei pysynyt paikallaan puolta sekuntia. Koiranpentu oli Eveliinalle jotain perin käsittämätöntä, ja mikäli se erehtyi eksymään Eveliinan reitille, se sai tassusta. Nimenomaan aina siitä kynnettömästä tassusta. Nykyään Tami ja Lulla alkavat tulemaan varsin hyvin toimeen keskenään, joskus niillä on keskenään jopa jonkinlaista leikinpoikasta. Tami on oppinut että Lullukin on kissa, jota sietää kunnioittaa, silloin alkaa leikkikin sujua.